tähänkö tää mun hyvän olon putki tyssäs
ei sentää, mut siltä välil tuntuu
koulus hyvää palautetta
kovaa eteenpäin menemistä
ystäviä
hymyä
naurua
kesä meni hyvin
sain 27.10.12 puhelun.
antti itkee ja must tuntuu et silmis pimenee
eilen oli perjantai, ja viimenen puhelu ihmisen kanssa jota rakastin kaikella voimallani.
soitan äidille, se ajaa hakee mua ja sen ajomatkal lohtu jo tuli.
sielunkellot
kirkossa minä ja äiti
ja joku jonka joskus piti olla äiti. mut se ei jaksanu. nyt suru painaa sen olemusta vieläkin enemmän, vaikka se on valmiiks niin kevee ja hauras.
ja isovanhemmat.
sytytetään kynttilät
Kappelissa mun veli
se makas valkosis lakanois.
ihan ku sairasvuoteella, sairastamas sairautta nimeltä kuolema.
siihen kuuluu, et se haurastuu, ja maatuu. ja sit sitä ei enää ole.
oikee puoli päästä on varovasti peitetty. tiiän, et siel puolel pää on halennu.
jonin naama oli turvonnu. kappelissa outo tuoksu. kuolleen haju. sellanen makea.
jonin hiukset näyttää niinku ne olis ollu pipon alla, pitkähköt ja painuneet pyörteelle. hikisen näkönen.
posket ja korva punertaa..
sieraimien vieres oleva iho kiiltelee. en tiiä miks. ihan ku se olis jotenki rasvottunu
nenä oli vaaleen keltanen ja näytti pienelle naaman turvotuksen takii.
huulet kalpeana ja elottomana. silmät painunu kiinni tummiin silmäkuoppiin..
mua pyydetään asettaa kasvoliina. se ottaa jonin kasvoihin sen verran, et pystyn tuntee sen pään raskaan jäykkyyden ja nihkeyden. elottomuuden. kuolemanjäykkyyden.
lennä kotiin veli.
käy sääliks, et poliisit tuli siihen jotai sätää, ku parkkeerattiin kappelin parkkiin
ulkona hautuumaalla, valitsen mun veljelle hautapaikkaa.
